Lomailua!

Eilen pääsiäisloman alkamisen kunniaksi pistettiin elämä risaseksi ja innostuttiin pullan paistoon Maxin kanssa. Tehtiin me toki muutaki päivän aikana...Käytiin jäällä juoksentelemassa parit kunnon vauhtilenkurat ja molemmat pysyi tällä kertaa peräti jaloillaan :)
Tässäpä teille pullanmallia ala Maxi!

Tänään sitten saatiinkin todellisia "harviisvieraita" niinku meilläpäin sanotaan. Työkaveri Sanna tuli pikku tyttönsä Tiian, 7 kk, käymään kylässä meitä moikkaamassa. Maxi ihastui Tiiaan ihan kertaheitolla ja ehkä Tiiastaki Maxi oli ihan ok, koska naurun hörinä Maxille oli kovin herkässä. Tiialla oli Maxista aivan ihania leluja ja ne vaaleenpunaset pörröset vanttuut oli jotain aivan ihkua Maxin mielestä. Maxi muisti pusutella Tiiaa ahkerasti eikä neito onneks ollu moksiskaan moisista erittäin märistä pusuista! Maxi otti päivän "babysitterin" hommansa niin tosissaan, että loppu päivä meniki sit kyllä ihan vaan untenmailla.
Sannalle ja Tiialle kiitos vierailusta ja tuliaisista, niin emännän kuin Maxinkin!

Vaikka aika tuntuu kuluvan välillä ihan järjettömän hitaasti (lähinnä töissä ollessa), niin ei uskoisi, että tänään on kulunut jo vuosi siitä kun Maxi tuli meille. Nyytti oli niin pienen tuntuinen, kun sitä sylissä kanteli. Pari eka yötäkin taidettiin nukkua sylikkäin olohuoneessa tuolissa. Mutta rohkea ja reipastakin reippaampi pentunen kotiutui nopeasti ja otti paikkansa perheessä. Nyt alkaa kiloja olla jo lähes 70 ja korkeuttakin ihan komiasti, joten sylissä istuskelu on vähän hankalaa. Tosin Maxi on sitä mieltä, että kyllä yks doggilapsi on syliin sovittava :) Siinä on turha paljon valitella, kun pylly heilahtaa syliin tölsyä katsellessa!

Tässäpä konkreettisesti ajan kuluminen...Eka kuva otettu Maxin kotiintulopäivänä 2009 ja toinen tänään tasan vuosi myöhemmin.

Eilen nautiskeltiin vapaapäivästä juoksentelemalla auringossa kotilammen jäällä...siis Maxi juoksi ja minä yritin pysytellä edes jotenki vauhdissa mukana. Voispa sanoa "mainoslauseena", että muu maailma vastaan maailman nopein Maxi ;) Vauhti oli taas sitä luokkaa, että äänivalli meni rikki varmaan monta kertaa. Ja kerran meni sit mammaki kumoon komeesti. Maxi juoksi tuhatta ja sataa edestakasin jäällä ja minä yritin kyllä väistellä parhaani mukaan. Mutta kuinka ollakaan...kerran sit olin liian hidas ja väistin vielä väärään suuntaan ja PAM! Lensin tosi komeessa kaaressa ihan pots plojo selälleni jäälle. Maxi katto vähän aikaa ihmeissään ja rupes juoksemaan hillitöntä kiekkoa ympärillä. Joopa joo...näkihän kaikki naapurit nyt varmasti ja sai päivän hupinsa. Ei muuta ku ylös ja muina miehinä eteenpäin ku mummo lumessa... Oon ihan sata varma, että Maxilla oli sellanen omituinen virnistys naamalla ku se kiersi sitä rinkiä ympärillä minun maatessa siinä lumessa.
Tästä tapauksesta ei onneksi ole kuvamateriaalia...ainakaan toivottavasti!

Pitkästä aikaa "linjoilla" ja opettelun merkeissä edelleen :) Kokeillaanpa nyt sitten lisätä mukaan kuvakin. Kuvassa tähtinä Jippu ja Maxi lumipeuhuissaan. Kuva Jonna Haapalainen.