Luoja kuljeksi kunnaita luomansa maan,
Hän katseli kaikkia tekojaan.
Kesää ja talvea. Päivää ja yötä,
tuota ihmeellistä luomistyötä.
Kaikki kasvit, eläimet, kalat ja toukat,
myös ihmiset nuo, viisaat ja houkat on kaikki valmiina.
Hyvää aivan; mikä maksoi nähdä luomisen vaivan?
Miksi kuljeksi vielä? Jo levätä saisi.
Mitä kummaa Hän vielä halajaisi?
Mietti: "Valmista on, vaan ei täydellistä".
Ja kullan ottaen yön tähtösistä
loi ihanat kullanruskeat silmät.
Yön sinet, pehmeimmät, välkkyvimmät
sai rakkain doggi lahjana Hältä.
Suu mykäksi houkalta kysyjältä...
Älä ihmettä selitä "miten" ja "mistä".
Vain palvo ja ihaile täydellistä.
Juhli enkelit taivaassa luotua uutta.
Putos tippa valkeaa viattomuutta.
Vaan Luoja jo nukkui...Mumisi hymyten:
"Minä keksin ja tein sen: DOGIN SINISEN!"
